Usein minulta kysytään, kuinka kuljetan harppua. Nykyisin harppuni matkustaa Chryslerin Grand Voyager tila-autossani patjan päällä patakintaan näköisiin suojahuppuihin käärittynä. Useimmiten kuljetan harpun itse, mutta apu ilahduttaa aina!

Aikaisemmin kuljetin harppua, joskus kahta, pakettiautossa harpun omassa kuljetuslaatikossa. Usein konserttireissulta palaaminen ilman nostoapua oli melko raskasta. Kotelon kanssa harppu painaa n. 120kg.Ilman koteloa suuri pedaaliharppu painaa n. 40 kg ja on noin 190 cm korkea. Leveyttä sillä on noin 100 cm. Kelttiharppujakin on eri kokoisia, monet niistä painavat n. 10 kg ja kulkevat olkapäällä tai kärryllä.

Ennen oman auton hankkimista hulluin harpun raahauskerta oli 1990-luvun alkupuolella, kun veljeni Tuukka ja mieheni kantoivat harpun koteloineen Helsingin rautatieasemalla pitkän junan ensimmäiseen, Lieksaan menevään vaunuun. Jostain syystä emme silloin saaneet asemalta tavarakärryä lainaan. Lieksan asemalla harppuja nähtiin enemmänkin: kesällä 1998 kahdeksan harppukurssilaista tuli Lieksaan harppuineen. Asemalla Vaskiviikon roudausporukka Pasi Lackmanin johdolla niitä sitten autoihin pakkasi. 

Kuhmon Kamarimusiikin roudareille tässä yhteydessä erityisen suuri kiitos! Kun päivässä harpistilla on jopa kymmenen harjoitusta, konserttia tai siirtymistä, vaatii se voimia ja hermoja kaikilta osapuolilta. Harppukin on kahden viikon jälkeen aivan uupunut.

Autosta eteenpäin harppu kulkee Harpo-kuljetuskärryllä. Oikeilla otteilla ja tasaisessa maastossa se on helppoa. Vaativimpia konserttipaikkoja ovat olleet Pyhätunturin kuru täsmälleen kärryn levyisine pitkospuineen, Raaseporin linnan torni jyrkkine ja epätasaisine kiviportaineen ja Lieksan Vaskiviikolla Mätäsvaaran kaivoksen laguunilla ponttoonien päälle rakennettu lautan tapainen konserttilava. Mutta niissä paikoissa akustiikka onkin ollut erityisen hieno!