Joululoman jälkeen tammikuussa 2015 19-vuotiaan kultaharppuni (Lyon & Healy #23 Gold) kaikista pedaaleista alkoi kuulua klik-ääni. Kävi nopeasti selväksi, että koneisto pitäisi irrottaa ja lähettää säädettäväksi ja huollettavaksi tehtaalle Chicagoon. Tuhansien eurojen remontti tiedossa! Mietin lähettääkö koko harppu vai pelkkä koneisto Amerikkaan tai viedäkö jopa se itse lennolla mukana. Pieniin kolhuihin olisi ollut mukavaa saada siloitteluita ja kultaus jälleen täydelliseksi. Mutta lähettäminen olisi ollut niin paljon kalliimpaa, että valitsin järkevän vaihtoehdon.

Suunnittelimme Lyon&Healyn Steve Fritzmannin ja tehtaan valtuuttaman englantilaisen harpputeknikon Billy Hornbyn kanssa keväälle huoltoaikataulun. Aikataulu oli tiukka, koska minun piti saada harppu kesäksi soittokuntoon konsertteihini Kuhmon Kamarimusiikissa. Projekti vaati kolme Billyn käyntiä. 

Ennen Billyn ensimmäistä käyntiä maaliskuussa laskin harpun kielten viritystä 1/4-sävelaskelen päivässä parin viikon ajan, kunnes kielet olivat irti. Sitten Billy tuli, irroitti koneiston ja pakkasi sen mukanaan tuomaansa laatikkoon. Lähetin paketin Chicagoon. Reilun kuukauden ajan minulla oli kotona harpistin painajainen: harppu ilman kieliä ja mekanismikin puuttui!

Toukokuun alussa koneisto palasi huollettuna ja ehjänä reissusta kotiin ja Billy tuli asentamaan sen takaisin harppuuni. Steve Fritzmannin ystävällisellä avulla huolto tehtaalla sujui tavallista nopeammassa aikataulussa. Kielten laiton jälkeen oli taas minun vuoroni nostaa viritys vähitellen parin viikon aikana normaalikorkeuteen. 

Kolmannella käynnillä kesäkuussa Billy teki normaalin vuosihuollon ja viimeisteli viritysten säädöt. Ja niin harppuni oli taas reilun kolmen kuukauden remontin jälkeen soittokunnossa. Soitin sillä jo seuraavana päivänä konsertin urkuri Anna Pullin kanssa. Se oli jännittävää!

Harpun sointi on vähitellen palannut omakseen, mutta se ei vieläkään kaksi vuotta myöhemmin ole ihan yhtä suuri ja sädehtivä kuin ennen koneiston irroittamista. Billy arvioi, että koneisto ja harppu asettuu pari vuotta ja se on pitänyt paikkansa. Viime keväänä huollon jälkeen koneisto alkoi taas elää omaa elämäänsä aiheuttaen minulle suurta huolta juuri ennen ELEGIA -levyn äänityksiä. Myös Bow Brandin suonikielten laatuongelmat jatkuvalla katkeilemisella ja valmiiksi falskilla vireellä aiheuttivat ylimääräistä stressiä levytyksessä.

Indianan yliopiston professori Susann McDonaldin sanoja lainaten harppu on kuin miinakenttä; aina on mahdollista, että jostain suunnasta räsähtää. Hän tarkoitti ehkä enemmän soittamista, mutta varmaankin myös itse soittimen ominaisuuksia. Säveltäjä Claude Debussyn kerrotaan sanoneen, että harpisti viettää puolet elämästään harpun virittämiseen, ja toisen puolen epävireisellä harpulla soittamiseen. Mysteeri onkin miksi tähän niin monin tavoin hyvin vaativaan soittimeen kukaan oikein rakastuu?

Kiitän lämpimästi Helsingin kaupunginorkesterin ystäväyhdistys Pro Filharmoniaa stipendistä harppuni korjauskuluihin.